Elektronisen urheilun esteettömän tapahtuman järjestäjän opas on julkaistu
Suomen elektronisen urheilun liitto ja Suomen Paralympiakomitea on julkaissut tänään 30. kesäkuuta Elektronisen…
Blogi: Tunnustuksia arvoista
Liiton blogissa puheenjohtaja Joonas Kapiainen kirjoittaa päätöksestä, jonka seurauksena vain pientä osaa huippupelaajista voidaan äänestää vuoden urheilijaksi.
Kesän ensimmäinen kuukausi toi liittohallitukseen uutisen, että Urheilutoimittajain Liiton hallitus on vihdoin hyväksynyt elektronisen urheilun varsinaisiin Urheilugaalan palkintokategorioihin urheilulajien listalle. Innostuin välittömästi aiheesta, sillä aiheesta on puhuttu useita kertoja mediassa, yleensä silloin kun suomalaiset CS:GO, DOTA2, Starcraft ja NHL-pelaajat ovat niittäneet mainetta kansainvälisissä huipputurnauksissa. Mieliala laski kuitenkin nopeasti, sillä päätökseen oli liitetty ehto. Mukaan lasketaan vain “urheilupelit”.
Hämmentävän ensireaktion jälkeen kysyimme tietysti listaa peleistä, mitkä kuuluisivat tähän rajaavaan kategoriaan. Meitä pyydettiin luomaan sellainen. Aloimme tässä yhteydessä pohtia, ovatko esimerkiksi taistelupelit mukaan otettavia, sillä taistelulajit lasketaan ymmärtääkseni urheilun kirjoon. Entäpä Rocket League, jossa autoilla yritetään saada palloa maaliin. Kysehän on jalkapallosta, joka sotketaan autourheiluun. Entä tanssipelaaminen? Rytmipelit, joissa fyysinen liike esittää pääosaa, mutta ei niillä ole oikeastaan mitään tekemistä urheilupelien kanssa.
Päätöksessä kuulemma noudatettiin kansainvälisen olympialiikkeen sekä kansainvälisen Urheilutoimittajien Liiton (AIPS) linjauksia. En tiedä miten AIPS on tällaiseen linjaukseen päätynyt, mutta metsään on menty ja pahasti. Joka tapauksessa perustellakseen tämän linjauksen vaikeutta, on lähdettävä liikkeelle lajin perusteista.
Elektroninen urheilu on siis tietotekniikkaa hyödyntävää kilpaurheilua. Kirjoitusasu on elektroninen urheilu, e-urheilu tai englanniksi esports. Jos lauseen edessä, niin isolla E-kirjaimella. Toiminnan osalta voidaan verbinä puhua kilpapelaamisesta, joka sopii valtaosaan aktiviteeteista. Urheilun periaatteet tulevat siitä, että lajissa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä kentällä, kilpailutoiminta tapahtuu tasavertaisessa ympäristössä, onnistuminen ei perustu tuuriin eikä pelaaminen vahingoita ketään.
GAISF:n urheilun määritelmä on seuraava:
- Urheilun tulisi sisältää kilpailullinen aspekti.
- Urheilun ei tulisi turvautua minkäänlaiseen urheiluun integroituun tuuriin tai onneen.
- Urheilun ei tulisi aiheuttaa kohtuuttomia riskejä urheilijoiden tai osallistujien terveydelle ja turvallisuudelle.
- Urheilun ei tulisi olla millään tavalla haitallista yhdellekään elävälle olennolle.
- Urheilun ei tulisi luottaa laitteistoon, jonka tarjoaa vain yksi tietty toimittaja.
GAISF käyttää viittä kategoriaa sen jäsenliittojen urheilulajeihin. Näistä moni jakaantuu useampaan kategoriaan:
- Pääsääntöisesti fyysinen urheilu (esim. rugby tai yleisurheilu)
- Pääsääntöisesti mieltä hyödyntävä urheilu (esim. shakki tai go)
- Pääsääntöisesti moottoroitu urheilu (esim. Formula 1 tai pikaveneily)
- Pääsääntöisesti koordinaatiota hyödyntävä urheilu (esim. biljardi)
- Pääsääntöisesti eläinpainotteinen urheilu (esim. ratsastus)
Urheilu on siis kilpailua, jossa otellaan paremmuudesta, maineesta ja kunniasta tietyin perusperiaattein. Elektroninen urheilu on siitä erikoinen urheilun muoto, että se digitalisoi muun urheilun kenttää ja tekee monesta perinteisemmästä lajista paikkariippumatonta, mutta sillä on suurimmalti osin oma pohjansa ja historiansa pelien viihteellisistä lähtökohdista.
Kuten muissakin lajeissa, myös e-urheilussa voi oppia työetiikkaa, johtajuutta, hyviä elämäntapoja, viestinnän taitoja ja ennen kaikkea kurinalaisuutta. Arvopohja rakentuu ajatukselle yksilöiden ja joukkueiden kunnioituksesta, rehellisestä ja tiukasta kilpailemisesta sekä yhdenvertaisuudesta. Kovalla työllä voi halutessaan rakentaa uran, verkostot ja menestyä, saavuttaa jotain suurempaa. Siksi me urheilemme, viihtyäksemme, tullaksemme paremmaksi, voittaaksemme muut. Vaikka emme saavuttaisi huippua, opimme prosessissa taitoja, jotka antavat meille valmiuksia toisenlaisen uran ja elämän rakentamisessa.
Urheilijoita arvostetaan yleisesti taktisen ajattelun, hienomotoristen kontrollien, nopean päätöksenteon ja etenkin henkisen kestävyyden osalta. Palkintosummista puhumisen sijaan suosittelisin tutustumaan peleihin, niiden vaativuuteen ja ihailemaan sitä raakaa taitoa, mitä urheilijoilta löytyy. Se, että joku kylmähermoisesti ottaa tiukassa pelitilanteessa pisteen rutiinisuorituksella tai tekee poikkeuksellisen valinnan joka kuitenkin kannattaa, herättää kunnioitusta, pelistä riippumatta.
Vaade erilaisille fyysisille ominaisuuksille vaihtelee hieman peleittäin, mutta perusperiaate on sama, hienomotoriikkaa ja koordinaatiota, henkistä ja fyysistä kestävyyttä. Peleissä sisältö luo viihteen, tavoitteellinen kilpailu ja siihen liittyvä taidon elementti urheilun. Laji vaatii fyysisiä ominaisuuksia enemmän tai vähemmän riippuen siitä mitä pelataan. Ikärajat ovat kuitenkin asia erikseen, niitä on noudatettava.
Tämä palauttaa ajatukseni takaisin tuohon alussa mainitsemaani päätökseen. Jesse Vainikka (Dota 2), Topias Taavitsainen (Dota 2) ja Joona Sotala (StarCraft II) ovat kaikki olleet Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla menestyksen siivittämänä. Lasse Urpalainen (Dota 2) ja ENCE (CS:GO) ovat olleet Urheilugaalan sykähdyttävimmät urheiluhetket -listalla. Yksikään näistä edellä mainituista pelaajista tai joukkueista ei pelaa urheilupelejä, vaikka kenet tahansa näistä pelaajista voisi menestyksensä pohjalta valita vuoden urheilijaksi.
Samoin esimerkiksi NHL-pelin suomalainen lahjakkuus, paljon kansainvälisiä turnausvoittoja kahminut Erik Tammenpää ei taas ole näitä tunnustuksia saanut. Vaikka hän ei sinänsä eroa tästä ryhmästä kovinkaan paljon menestyksensä valossa, pidän absurdina sitä seikkaa, että hänellä olisi pelinsä sisällön takia oikeutus vuoden urheilija -palkintoon siinä, missä yllä mainituilla ei ole.
Unohtamatta tässä toki e-urheilutoimittajia, joita löytyy niitäkin Suomesta. Esimerkiksi e-urheilun käsikirjan tuottanut Ylen Otto Rönkä, Jaakko Palvaila tai Ilta-Sanomien palkittu ja aikoinaan harrastuksestaan leipätyön luonut Nico Hartikainen olisivat varmasti voineet avata lajin saloja ja huippujen saavutuksia päätöksenteon avuksi.
Urheilutoimittajain liitto vastasi pyyntöömme käsitellä asiaa uudelleen kielteisesti, perustellen päätöstään edelleen samoilla AIPS:n ja olympialiikkeen linjauksilla. Kuitenkin liitossa luonnollisesti tätä kv-määrittelyä sekä keskustelua tiiviisti seuranneena, esimerkiksi IOC on raportointinsa mukaan ainoastaan todennut, että urheiluliikkeen tulisi keskittyä pelaajiin ja pelaajan terveelliseen elämäntapaan pelien sijaan.
– With regard to other electronic games, the Summit concluded that, at this stage, the sports movement should focus on players and gamers rather than on specific games. This focus on individuals should promote the participation in sport and its benefits as well as healthy lifestyle at all levels, including a health management model for elite esports competitors including both physical and mental health.
A continuous dialogue between the Olympic Movement and Esports and gaming communities should be fostered to develop strategic partnerships, including platforms and events as appropriate. The participants also agreed that guidelines for sustainable relationships between sports stakeholders and Esports communities should be developed.
Nyt olisi syytä miettiä uudelleen, minkä etiikan valossa tällaiset palkinnot jaetaan. On totta, että urheilupelit ovat tärkeä osa tulevaisuuden elektronista urheilua ja urheilusimulaatioilla on paikka e-urheilun kentässä, mutta ne ovat vain osa elektronista urheilua ja monet muut pelit ovat paljon suositumpia. Nykyisellään Urheilutoimittajain Liiton päätös on yhdenvertaisuuden valossa vähintäänkin syrjivä ja siinä missä se tuottaa yhden askeleen eteenpäin, sen vaikutukset ovat kaksi taaksepäin.
