Verkostokoordinaattorin blogi: Uuden äärellä

Sitähän pitäisi hypätä uusiin asioihin ennakkoluulottomasti, ja niin
olen aika pitkälti elämässäni tehnytkin. Seul -pestini on kuitenkin
asettanut minulle aivan uudenlaisen haasteen, jonka kanssa painin ja
josta minulle on jo ehditty kuittailemaankin: irkkaaminen.

Lauantaisilla Seulin linjauspäivillä totesin olevani uuden
työyhteisöni seniori, en pelkästään iältäni vaan myös
kommunikaatiotavoiltani. Kokouksen edetessä seurasin hämmentyneenä
miten järjestötoiminnassa ja kasvotusten keskustellessa nimenä
käytetään useammin nickiä kuin oikeaa nimeä. Ja ei siinä edes ollut
näille toisensa pitkään tunteneille nuorille mitään erikoista.

Ei minua tosin pahasti pilkattu. Kunhan nyt lämminhenkisesti
nälvittiin, itsepä asian esiin nostin. Käytiinpä pöydän ääressä jopa
semi-kriittistä keskustelua siitä onko Irc keskusteluvälineenä aidosti
hyödyllinen – ja ilmeisesti se on. Tokikaan ilmiö ei sosiaalisen
median tavoin ole tuore, mutta en vain ole koskaan hypännyt siihen
veneeseen.

Ehkä minun pitää. Odottakaa vaan, nuoret. Setä saattaa olla kohta
kanavilla tyrimässä.

Mikko Jokipii
mikko.jokipii(at)seul.fi

P.S. Do NOT get me started on Twitter.