Blogi: ”Koska olet nainen”

Perjantaina 29. maaliskuuta mediat täytti uutisointi uudesta hyväntekeväisyysjärjestöstä, POG ry:sta, joka tulee toimimaan elektronisen urheilun kentällä järjestäen tempauksia ja keräten varoja hyväntekeväisyyskohteisiin. Yhteisöllisen ja iloisen vastaanoton lisäksi yhdistyksen julkaisussa eniten huomiota tuntuikin kiinnittävän yhdistyksen hallitus ja jäsenet. Yhdistyksen nimilista koostui 18 miehestä. En yleensä lainkaan ärsyynny kentän miehisyydestä, mutta ryhmäkuvan katsominen aiheutti silti pientä otsan kurtistelua. Seuraavat kolme päivää mietin, että miksi tunsin näin. Keskellä muuttoani seurasin tarkasti Twitterissä aiheutunutta kuhinaa aiheen ympärillä yrittäen selvittää, miksi yhdistyksen koostumus aiheutti myös itsessäni negatiivisia tuntemuksia. Aiheesta nousi somessa todella paljon keskustelua, osa fiksua ja osa tarkoituksella loukkaavaa. En kuitenkaan usko, että kenenkään tarkoitus oli todella missään vaiheessa vähätellä yhdistyksen tarkoitusta, joka on ehdottoman kunnioitettava ja positiivinen. Sitten lopulta ymmärsin, mikä tässä kaikessa itselläni oikein hiersi – yhdistyksen kokoonpano näytti tiivistävän sukupuolijakauman osalta elektronisen urheilun kentän tilanteen. Minua harmittikin siis kentän ja pelimaailman tilanne yleisesti, eikä millään tavoin POG ry:n kokoonpano.

Jatkuvasti puhutaan siitä, että naisia on kentällä huomattavasti miehiä vähemmän. Asiaa on käsitelty tutkimuksissa, blogeissa ja esimerkiksi liiton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassa. Konsensus tuntuu olevan se, että pelaaminen ja sitä myöten elektroninen urheilu ovat pitkään miehiseksi miellettyä alaa, jonka vuoksi naiset kohtaavat pelatessaan paljon sukupuolesta johtuvaa vihapuhetta. Olen itse vapaa-ajallani yksin ja muiden kanssa pelaava nainen. En tavoittele pelaamisella menestystä tai oikeastaan edes sen kummempaa pelissä kehittymistä – tahdon vain viihtyä ja viettää aikaa kavereideni seurassa. Jo kuitenkin ”harrastellessani” olen kohdannut pelimaailmassa monenlaista. Minua on haukuttu, tunnelmaani on yritetty kaikin keinon latistaa, minua on uhattu väkivallalla ja liiton toiminnanjohtajan tehtävissä aloitettuani henkilökohtaisia, peliin kuulumattomia, tietojani on julkaistu pelin chatissa nimimerkkini ollessa nyt helpommin ”jäljitettävissä”. Kevyempänä esimerkkinä voi mainita CS:GO:n Mirage-kartan B-pommipaikan asunnon keittiön, jonka ohi kulkiessa kuulen useasti paikkani olevan loppupelin juurikin siellä – asunnon keittiössä. Kun pelin äänichatissa käy ilmi, että olen nainen, saatan kohdata myös pehmeämpää lähestymistapaa. Luokseni saattaa ilmaantua ”opastaja”, joka ystävällisesti neuvoo pelin mekaniikkaa ja pyytää minua seuraamaan häntä loppupelin ajan välillä jättäen minut metsään tai muuhun rauhalliseen paikkaan piiloon ja turvaan pelin melskeeltä. Tässä lähestymistavassa ongelmana on, että minun oletetaan suoraan olevan avun tarpeessa, peliä tuntematon ja usein ihan vain täysi ummikko. Enkä tietenkään istuessani metsässä suojassa pelin kovimmilta tilanteilta pääse oikeasti pelaamaan. Tämä siksi, että olen nainen.

Tarkemmin asiaa pohdittuani huomasin myös, että sukupuoleeni liittyvät tilanteet eivät suinkaan rajoitu vain pelimaailmaan. Teen töitä kovin monta tuntia päivässä ja olen antanut työtehtävälleni kaikkeni kuluneen kahden vuoden aikana, pyrkien aina omaan parhaaseen suoritukseeni. Hyvin usein olen silti saanut kuulla, että minua on lähestytty haastattelun tai muun tehtävän merkeissä siksi ”koska haluamme tähän naisen, joka työskentelee elektronisen urheilun parissa”. Näistä tilanteista nousee kokemus, ettei omilla meriiteilläni ole merkitystä. On ikävä tunne kokea vuodesta toiseen itsensä ’kiintiönaisena’ tai arvokkaana vain sukupuolensa vuoksi.

Tiedän, etten ole ainut, jolla on edellä mainittujen kaltaisia kokemuksia (peli)maailmasta. Olen saanut aiheesta sähköpostia ja käynyt keskusteluita henkilöiden kanssa, jotka ovat kertoneet kokevansa pelaamisen vihapuheen vuoksi pelottavana ja välteltävänä ympäristönä. Kun mietin sitä, kuinka paljon peliharrastus ja pelikaverini ovat minulle antaneet, olen hyvin pahoillani vallitsevasta tilanteesta ja siitä, että positiiviset puolet jää monilta kokematta ahdistavan ympäristön vuoksi.

Jokaisella yhteisöllisiä pelejä pelaavalla on mahdollisuus vaikuttaa toisten pelikokemukseen, positiivisesti tai negatiivisesti. Oma tapani on – negatiivisuuden välttämisen lisäksi – olla äänessä, sukupuoltani peittelemättä. Olen tietoinen, että antaessani paikkatietoja vihollisesta äänichatissa saatan saada vastaukseksi peliin kuulumattomia kommentteja. Uskon, että mitä enemmän annan ääneni kuulua, enkä peittele sukupuoltani, on taas sen pienen verran normaalimpaa, että pelissä voi törmätä myös naisiin, eikä se ole sen kummempaa kuin kenenkään muunkaan kanssa pelaaminen. Mikäli kuitenkin satun kohtaamaan pelatessani todella aggressiivista käytöstä, annan asian mieluummin olla ja hiljenen. Tiedostan myös sen, että tätä lähestymistapaa en voi suositella ihan kaikille.

Suomen elektronisen urheilun liitto julkaisi viime syksynä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Suunnitelma sisältää toimenpiteitä, joilla Suomen elektronisen urheilun kentän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on tarkoitus parantaa. Suunnitelman toimenpiteiden toteutumista tarkastellaan ja suunnitelmaa päivitetään, seuraavan kerran päivitys tapahtuu vuonna 2020. Toimenpiteet sisältävät toimintatavan luomisen syrjimistilanteeseen, suunnitelman sisällyttäminen liiton järjestämiin koulutuksiin, vammaisurheilun parissa tehtävä yhteistyön ja jäsenkentän kuulemisen kokemuksista yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyen.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kuuluu elektronisen urheilun kentällä kaikille: harraste- ja ammattipelaajille, organisaatioille, oppilaitoksille, tapahtumajärjestäjille, yhteisöille ja liitolle. Kukaan ei voi jättää asiaa toisen hoidettavaksi, vaan jokaisen on kannettava vastuunsa. Emme voi sivuuttaa asiaa toteamalla, että ovet ovat kaikille pelimaailmassa samalla tavoin avoinna, vaan on tiedostettava, että pelaaminen on pitkään mielletty miehisenä harrastuksena ja sen seurauksena muut voivat tarvita lisärohkaisua pelaamisen pariin ja koko yhteisö kasvatusta turvallisen pelikulttuurin luomiseen.

Jokaisella, huolimatta henkilön sukupuolesta, taustasta, poliittisista mielipiteistä, ulkonäöstä, seksuaalisesta suuntautumisesta, pitää olla oikeus pelata valitsemiaan pelejä. Oli kyse sitten pommin purkamisesta, kanaillallisen jahtaamisesta, golfaamisesta, kilpakumppanin ohittamisesta maaliviivalla tai jalkapallosta maalissa, tulee jokaisella olla mahdollisuus pelata valitsemaansa peliä. Ja tämä hänen tulee saada tehdä rauhassa, ilman syrjintää tai vihapuhetta.

Lopuksi haluan vielä korostaa, että vaikka tekstini kumpusi POG ry:n perustamista seuranneesta keskustelusta, pidän yhdistystä ja sen tarkoitusta korkeassa arvossa. En hetkeäkään epäile, etteivätkö yhdistyksen ovet olisi avoinna kaikille sen toiminnasta kiinnostuneille tai että naisia syrjittäisiin yhdistyksen toiminnassa millään tavoin. POG ry tulee varmasti tekemään arvokasta työtä Suomen elektronisen urheilun kentällä ja yhdistys voi olla suuri mahdollisuus tehdä hyvää myös tasa-arvoisemman peliyhteisön eteen.

Kirjoittaja on liiton toiminnanjohtaja. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä.