Olodyn Blogaa: Kokemukseni tuomarina

Pidin tapahtuman aikana kisapäiväkirjaa, jonka kohokohdat ovat minusta juuri sopiva tapa kiteyttää matkan kokemuksia ja tunteita. Samalla jokaiselle tulee toivottavasti käsitys siitä, miten paljon aikaa asioiden järjestelyyn ja ns. ylimääräiseen oheistoimintaan jokaisella tällaisiin kisoihin lähtijällä on.

Tiistai

Matkani käynnistyi tiistaina 11. päivä marraskuuta lennolla Oulusta Helsingin ja Moskovan kautta Bakuun. Käytännössä aloitin siis matkani kello 16 Pohjois-Suomesta hyvin levänneenä ja valmiina matkaa varten. Matka itsessään oli ilman suurempia kommelluksia, merkittävin asia oli ehkä se, että lentokoneissa onnistuin nukkumaan yhteensä n. 1,5 tuntia. Näillä silmillä sitten Bakussa laskeutuminen keskiviikkoaamuna kello 05.00. Viisumien hankinta kesti 2 tuntia, pääsimme lähtemään hotellille aamuseitsemältä. Hyvä puoli tässä oli se, että Suomen maajoukkue saapui paikalle suunnilleen samaan aikaan, joten juttuseuraa oli myös omalla kielellä ja matka ei käynyt uuvuttavan pitkäksi.

Hotellilla kerkesin tavata huonetoverini, venäläisen Dota 2 tuomarin sekä käydä nopeasti uimassa hotellin uima-altaalla. Ilman tätä virkistävää pulahdusta olisin varmasti ollut aivan poikki koko päivän. Tavarat laukuista paikoilleen, aamutoimet ja valmiiksi hotellin aulaan odottamaan kello 12 tapahtumapaikalle lähtevää bussia. Ensimmäiseen päivään siis vajaan parin tunnin unilla, hyvin alkaa.

Keskiviikko

Orientaatiopäivä, odotettavissa tapahtumapaikkaan sekä työtovereihin tutustumista.

Jo bussissa kerkesin jutella muutamille muille tuomareille ja virittäytyä kansainväliseen tunnelmaan. Vieressäni istunut Thaimaan edustaja ei juuri puhunut englantia, mutta kommunikointi luonnistui tästä huolimatta. Varsinaisella tapahtumapaikalla odotti valitettavan vaiheessa ollut rakentamisprosessi sekä tiimien kerääminen. Minulle vahvistettiin jo ennalta odottamani roolitus, tulisin olemaan varsinaisen Hearthstone-turnausalueen vastaava tuomari.

Avatakseni hieman mitä tämä käytännössä tarkoittaa: Tuomareita oli kolmea eri tasoa sekä heidän yläpuolellaan toiminut tekninen delegaatti. Delegaatti oli vastuussa kaikesta lähetystoimintaan liittyneestä tekniikasta sekä ulospäin lähtevien streamien laadunvalvonnasta ja ajallaanpitämisestä. Tämän jälkeen vastuussa ovat sekä ”päälavojen” tuomarit että turnausalueiden tuomarit. Minun roolini oli siis varsinaisen toiminnan pyörittäminen, poissa lähetystoiminnan glamourista. Lukuja katsottaessa, minun allani oli kuitenkin suurin osa varsinaisesta turnaustoiminnasta, 16/18 pelaajasta (kahden pelaajan ollessa lavalla) ja vastuu siitä että tulokset syötetään järjestelmään oikein ja ajallaan. Meidän allamme toimivat sitten paikalliset tuomarit, joka minun tapauksessani tarkoitti yhtä azerbaidzanilaista, jota saatoin käskyttää toimimaan miten parhaaksi näin.

Keskitason tuomarointi, nimikkeellä International Referee, oli juuri se mitä toivoin saavani päästä tekemään. Tässä roolissa en joutuisi itse tekemään aivan kaikkea pikkuhommaa, sitä varten oli olemassa käskyläinen, mutta en myöskään jakaisi suurinta vastuuta heti ensimmäisenä vuotenani organisaatiolle toimiessani. Rooli- ja tehtäväjaon jälkeen totesin että suurin etu minusta olisi hotellilla, poissa varsinaisten rakentajien jaloista ja varmistamassa että asiat olisivat kunnossa avajaisseremoniaa varten.

Tässä vaiheessa saattoi huomata ensimmäisen kerran tietyn kulttuurieron eri puolilta maailmaa tulleiden tuomarien välillä. Muutamat meistä loogisesti päättelivät että meidän ei kannata jäädä paikalle ”heiluttelemaan käsiä” ja laskemaan työmoraalia, toisaalta muutamat totesivat että vaikka eivät heti pystykään olemaan hyödyksi, jäävät he odottamaan koneiden valmistumista ja sitten tekevät tehtävänsä. Jälkikäteen sain kuulla että odottavien aika oli todellakin pitkä, he saivat tehtyä n. 45 minuuttia töitä koko iltana. Tämä sama työ tuli meille tiloista muualle siirtyneille käytännössä vastaan seuraavana aamuna.

Varsinainen orientaatiojuhla ja ryhmien arpominen onnistuivat hyvin, pääsin itsekin lavalle arpomaan pelaajien järjestyksen lohkoihin.

Torstai

Ensimmäinen varsinainen turnauspäivä, harmittava virhearvio sekä yömyöhään venyneet korjaukset.

Jo edellisenä iltana lavatuomarin ja paikallisen tuomarin kanssa sovittu aikainen aloitus, onneksi normaalin yöunen jälkeen. Varmistimme koneiden toiminnan, lähetysvalmiudet ja ketä pelaajista otetaan lavalle eilisenä päivänä arvotuista lohkoista. Paljon käytännön tason pikkuasioiden hoitamista. Lohkovaiheiden pelien peluutus alkoi ajallaan minun johtamallani turnausalueella, lavalla pelit myöhässä 40 minuuttia.

Tämä trendi oli ja pysyi koko turnauksen ajan. Jälleen kerran näitä pieniä kuuluisia kulttuurieroja, jotka jo ensimmäisenä päivänä aiheuttivat allekirjoittaneelle pieniä harmaita hiuksia. Kun tulee Suomesta, missä turnaukset tehdään napakasti ja sovittuina aikoina, ovat muiden rennompi lähestymistapa näinkin isossa tapahtumassa hyvin vaikeita asioita ymmärtää ja sopeutua. Se tapahtuikin käytännössä vasta viimeisenä päivänä.

Varsinainen lohkovaihe sujui hyvin, saimme aikataulua jopa kurottua kiinni niin että pelit olivat vain 15 minuuttia myöhässä parhaassa kohtaa. Pelaajat noudattivat ohjeitani, jouduin jakamaan ainoastaan yhden varoituksen koko pelaajakunnalle. Vertailun vuoksi, CS:GO:n pelaajat edellisessä tuomaroimassani turnauksessa ottivat melkein jokaikinen joukkue varoitukset ennen kuin uskoivat. Olin itseeni tyytyväinen, josko vieläkin jonkun verran väsynyt, kun viimeiset pelit loppuivat. Tulokset laskettiin pelaajien kanssa heidän edessään, kahdessa lohkossa tapahtuneiden tasapelien vuoksi. Laskut vaikuttivat oikeilta, pelaajat hiukan ihmettelivät yhtä kohtaa, mutta tulkitsin sääntöjä niin että ainoastaan näiden kolmen pelaajan keskinäiset ottelut merkitsivät. Virhe, mutta tämä opittiin vasta myöhemmin. Tämän tulkinnan vuoksi Sveitsin edustaja kohtasi Hollannin edustajan tasapeliottelussa ja sveitsiläinen vei voiton. Merkkasimme hänet jatkoon ja toivotimme pelaajille onnea jatkopeleihin. Katsoin vielä avajaisseremonian, jonka jälkeen liityin Suomen maajoukkueen seuraan ruokailua varten.

Siirtymä hotellille ruoan jälkeen, nopea tarkistus järjestäjien Skypeen ja havainto siitä että jotain isoa tapahtuu hotellin aulassa ja minua kaivataan paikalle. Kello on n. 22.00. Laitan kengät takaisin jalkaan ja saavun selvittämään asiaa. Aikaisemmin mainitsemani pisteytysvirhe tuodaan tietooni, kaikki lohkon sisällä pelatut ottelut lasketaan ja hollantilainen saa jatkopaikan automaattisesti. Henkisesti helkkarin tiukka paikka, kutsua pelin jo kertaalleen voittanut sveitsiläinen alakertaan ja pyytää häneltä mitä nöyrimmästi anteeksi tätä omaa tulkintavirhettäni. Mies ei juuri osaa englantia eikä reagoi tietoon silminnähtävästi yhtään mitenkään.

Jälkikäteen saan kuulla että hän on purkanut tunteitaan ranskaksi omalle maajoukkueelleen varsin voimakkaasti. Hirveä ketutus itsellä, ensimmäinen kansainvälinen turnaus ulkomailla, iso vastuu ja karmea moka. Tämän lisäksi ykköslohkossa on tehty yksi pieni virhe, mutta se pystytään korjaamaan erittäin pienellä liikkeellä huomenna. Muut kansainväliset tuomarit ja yksi tapahtuman päävastuuhenkilöistä yrittävät lohduttaa, ”sattuuhan sitä”. Nukkumaan kauhea paine päällä omasta toiminnasta, eihän se uni tule kovin helposti, kello yhden jälkeen saan siitä kiinni.

Perjantai

Herätys 06.30, aamutoimet ja ruoat, kahdeksalta turnauspaikalle. Tässä vaiheessa alan olemaan nähtävästi voipunut, aamulla muut tuomarit kyselevät että miten menee. Tänään sentään kaikki ottelut pelataan lavalla, minun roolini muuttuu pienemmäksi, lähinnä varmistan että pelaajat ovat paikalla silloin kun on sovittu ja paikkailen lavatuomarin roolia hänen taukojensa aikana. Rentoa hommaa, luojan kiitos. Pelit menevät omalla painollaan. Ruokatauko syö taas 45 minuuttia lähetysaikataulusta ja ihmettelen tuotannolle, miksi sitä ei ole huomioitu aikatauluissa. Saan vastaukseksi ”ei tietoa”, mutta kyllähän jokaisen pitää syödä, joten annan asian olla. Kun me lopetamme, naisten Starcraft II pääsee alkamaan.

Ilmeisesti he lopettivat pelinsä jossain iltakymmenen paikkeilla, joten meidän lähetyksemme ei ole ainoa, joka hiukan köhii. Lähdemme pelaajien kanssa syömään matsien jälkeen. Ilta sujuu erittäin rattoisasti verkostoituessa, huomaan myös samalla olevani käytännössä porukan johtaja. Olinhan vanhin koko sakista ja ainoa vastuutehtävissä tapahtumassa ollut. Mutta liian myöhään ei passannut olla, huomenna taas aikaisin ylös. Voin muuten suositella Shaikh-nimistä turkkilaista ravintolaa Bakussa, oli erittäin miellyttävä paikka ruokailla.

Lauantai

Finaalipäivä koittaa kauniina, bussit kulkevat aikataulussa ja elämä hymyilee. Turnauspaikalle jokainen saapuu ajoissa, tuotantotiimi, casterit, tuomarit ja pelaajat. Kaikki näyttää rullaavat hyvin, kunnes lavalta puuttuu eräs varuste, jonka paikkaamiseen ja etsimiseen käytetään 30 minuuttia ja hommat sen verran myöhässä. Tämä lie ollut se kuuluisa kamelin selän katkeaminen, sillä lähetyksen ohjaaja tulee puhumaan minun kanssani ja pyytämään että rentoutuisin. Aiheutan ilmeisesti hermostuneisuutta ympärilleni, kysymyksilläni siitä miksi asiat eivät hoidu niin kuin pitäisi, kuulemma joku on ihan oikeasti pelästynyt kaksimetrisen korston painostusta.

Voitte varmasti kuvitella miltä tässä vaiheessa tuntuu. Okei, koko lavasta vastuussa oleva ohjaaja pyytää ottamaan rennommin, ehkä on syytä totella. Kerron että yritän lopettaa kireyden ja ehkä jopa hymyillä välistä. Naurahdamme molemmat tälle vaihtoehdolle ja istahdan alas. Nyt asiat ovat ns. poissa minun käsistäni ja pystyn antamaan niiden mennä omalla painollaan. Jostain se puuttuva laitekin löytyy ja päästään aloittamaan. Andrei, lähin pomoni, on myös silminnähden helpottunut asennemuutoksestani. Samankaltaista touhua tuomaroinnin suhteen kuin eilenkin, voittaja on yllättäjä Tunisiasta, kaikki ovat tyytyväisiä.

 Pelaamme samaan aikaan pelaajien ja tuomarien kanssa pientä sivuturnausta, päädyn tippumaan pelistä puolivälissä turnausbrackettia, vielä kaiken lisäksi suomalaista pelaajaa vastaan. Noh, ei voi mitään, ymmärrän tekemäni virheet ja häviöni on ansaittu. Pelien jälkeen otan koppia HS-pelaajista ja johdatan heidät kaupungille syömään ja juomaan. Itävallan maajoukkue sekä osa Suomen maajoukkueesta päätyy samaan paikkaan kuin mekin ja ilta on railakas, ovathan pelit nyt ohi.

 Sunnuntai

Olisihan sitä voinut ottaa edellisen illan vähän kevyemminkin. Käytännössä saavun tapahtumapaikalle suomalaisten kanssa n. kello14 ja varmistan HS:n tulokset kansainvälistä rankingia varten. Sitten odottelua ennen lopetusseremoniaa ja suomalaisten kannustamista. Siitä siirtymä hotellille pelaajien juhlaa varten. Juhlassa hyvät tarjoilut ja keskustelu parin avainhenkilön kanssa tulevaisuuden turnauksista, mutta pakko mennä nukkumaan kello 20, herätys lentoa varten on kello 03.15. Harmittavaa oli tosiaan missata tämä lopputilaisuus, siellä oli kuuleman mukaan hyvä meno, mutta minkäs teet.

Lentokentällä odottelen lentoani yhdessä sveitsiläisten ja itävaltalaisten kanssa. Sveitsin hävinnyt HS-pelaaja on ilmeisesti leppynyt ja jaksaa jo hymyillä minunkin kanssani. Heidän Tekken-pelaajiensa kanssa on erittäin miellyttävää jutella ja matkalla kotiin saan myös kuulla hyviä juttuja heidän kokemuksistaan tapahtumassa.

Kotosuomessa tehtäväksi jää käytännössä palautteen antaminen ja muutamien yksityiskohtien (kuten pelaajien käyttämät deck-listat) palauttaminen, mutta muuten olen tehtäväni hoitanut kunnialla ja saan kuulla yhdeltä pääjärjestäjistä että he haluavat nähdä minua lisää tulevissa tapahtumissa. Suomalainen kireys ja päällekäyvä hiillostus ilmeisesti olikin siis tarpeen. Myöskin pelaajat kehuvat tekemiäni muutoksia sääntöihin jälkikäteen, kotona viestintävälineet paukkuvat positiivisuutta. Lopetustunnelma siis erittäin hyvä, tästä tapahtumasta on hyvä parantaa ensi vuoteen.

Markus ”Olodyn” Koskivirta
Liittohallituksen varajäsen