Blogi: E-urheilijat liikkuvat, mutta eivät suunnitelmallisesti ja kehittävästi

Uudessa blogissaan liiton hanketyöntekijä Aapo Räntilä kirjoittaa e-urheilijan harjoittelusta.

22.11.2018

Pro-pelaajien harjoittelu on suhteellisen mysteeristä touhua. Mediassa liikkuu villejä huhuja valtavista harjoittelumääristä, mutta mikä on totuus? Elektronisen urheilun harjoittelua on toistaiseksi tutkittu todella vähän. Tietääkseni ainoa vertaisarvioitu tutkimus, joka käsittelee e-urheilijoiden harjoittelua on suomalaisten tekemä vuonna 2016 ilmestynyt tutkimus[1]. Siinä kysyttiin 115 pro-tason tai korkean tason e-urheilijalta heidän harjoittelutottumuksistaan. Tutkimus keskittyi pääasiassa fyysiseen harjoitteluun, mutta se avaa myös pelaamiseen liittyviä muita harjoittelutottumuksia. Vastanneita oli ympäri maailmaa, mutta ikävä kyllä vain muutama aasialaispelaaja vastasi kyselyyn. Aasiaa voidaan pitää kilpapelaamisen kehtona, joten tuloksia tarkasteltaessa tutkimuksen rajoitteet täytyy ottaa huomioon. Eniten vastaajia oli kotoisesta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Vastanneiden pelaajien lajit olivat seuraavat: Counter Strike: Global Offensive, Dota 2, Hearthstone, Heroes of the Storm, League of Legend ja StarCraft 2.

Keskimäärin huippukilpapelaajat kertoivat harjoittelevansa 5,28 tuntia päivässä, josta 1,08 tuntia oli fyysistä harjoittelua. Käytetyt tunnit vaikuttavat hyvin järkeviltä ja inhimillisiltä. Median kautta saakin hyvin erilaisen kuvan kilpapelaajien arjesta ja harjoittelun määrästä. Toisaalta analysointiin, tiimipalavereihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin saattaa kulua lisää aikaa, jota tutkimus ei huomioinut. Kuitenkin on selvää, että yli kymmenen tunnin monotoniset peliharjoitukset eivät kehitä pelaajaa taidollisesti yhtään eteenpäin. Kehittyäkseen pelaaja tarvitsee uutta ärsykettä, variaatiota ja vaihtelua. Huomattavaa oli, että pro-tason pelaajat harjoittelivat enemmän verrattuna korkean tason pelaajiin (5,9 t. vs. 5,05 t.). Enemmän harjoittelua johtaa parempiin tuloksiin. Varsinkin, jos harjoittelumäärät ovat ennestäänkin matalia. Korkeammalla tasolla olevat pro-pelaajat harjoittelevat siis noin tunnin enemmän päivässä kuin alemmalla tasolla kilpailevat korkean tason pelaajat.  

Kilpapelaajat pitävät fyysisen harjoittelun motiivina yleisterveyden ylläpitoa (47%). Vain 8,7% pelaajista pitää fyysistä harjoittelua keinona saada parempia tuloksia e-urheilussa. Toisaalta peräti 88,7% vastanneista tekee jonkinlaista harjoittelua, joten fyysinen harjoittelu on jollain tavoin läsnä lähes jokaisen pelaajan elämässä.

Kilpapelaajia ei voi missään nimessä pitää huonokuntoisina tai vätyksinä. He liikkuvat yleisesti jopa kolme kertaa enemmän kuin Maailman terveysjärjestön antama suositus! Kilpapelaajat vaikuttavat siis olevan fyysisesti aktiivista porukkaa. Mielenkiintoista oli, että vastaajista 70,4 % suunnitteli omat fyysiset harjoituksensa. Valmentaja (personal trainer tai tiimin valmentaja) suunnitteli vain 9,6 % vastanneiden harjoittelusta. 18,3 %:lla ei ollut minkäänlaista harjoitusohjelmaa. Voidaankin siis päätellä, että fyysisen harjoittelun laatu on elektronisilla urheilijoilla vielä aivan lasten kengissä. Harjoittelussa ei useimmiten ole tavoitteita, päämääriä, progressiota tai muutenkaan mitään järkeä.

E-urheilu on vielä miesten maailma

Edellä mainittuun tutkimukseen osallistui vain kolme naista, joten naisten harjoittelusta ei voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Toisaalta tämä kertoo myös karua kieltä siitä, että elektroninen urheilu on vielä hyvin miesvaltainen ala. Myös muutkin ovat tulleet samaan johtopäätökseen [2-4]. Tätä voidaan pitää outona, koska biologisesti mikään ei estä naisten nousua kilpapelaajiksi. Sosiaaliset rakenteet sen sijaan estävät naisia pääsemästä elektronisen urheilun huipulle. Näiden rakenteiden purkaminen ja naisten pelaamisen mahdollistaminen tulee ottaa tulevaisuudessa paremmin huomioon.

Huippu e-urheilijat ovat teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Tutkimuksen vastanneiden keski-ikä oli 20,9 vuotta (± 4,4 v.). Toisaalta huippu-urheilussa tämä ei ole edes kovin nuori ikä. Esimerkiksi 2016 miesten ja naisten olympiafinaalissa uineiden keski-ikä oli 20 vuotta, kun taas Lontoon olympialaisissa 2012 voimistelijoiden keski-ikä oli vain 19 vuotta.  Uinti ja voimistelu ovat toki ääriesimerkkejä, mutta tämä kertoo hyvin siitä, että myös muissa lajeissa monet huiput ovat hyvin nuoria. Joka tapauksessa meidän tulee rakentaa mahdollisuuksia, jotta nuori voi jatkaa kilpauraansa pidempään. Ei ole jälleen mitään fysiologista estettä, miksei omaa uraansa voisi jatkaa kolmekymppiseksi saakka.

Elektronisen urheilijan fyysinen harjoittelu käytännössä

Fyysisellä harjoittelulla on mielestäni neljä päätehtävää elektroniselle urheilijalle. Ensimmäinen tärkeä tehtävä on yleisen terveyden parantaminen ja istumisen haittojen ennaltaehkäisy. Jokaisen meistä tulisi liikkua. Tämän tulisi olla itsestään selvyys, varsinkin silloin, jos haluaa pitkän peliuran. Toiseksi harjoittelulla voidaan ennaltaehkäistä loukkaantumisia ja rasitusvammoja, joiden tapahtuessa myös peliharjoittelu hankaloituu huomattavasti. Hyvin toteutetulla fyysisellä harjoittelulla pystytään ennaltaehkäisemään lihasjumeja sekä kipuja pelaajalle tyypillisissä paikoissa kuten ranteissa, sormissa, yläselässä ja kyynärpäissä.

Kolmanneksi fyysisellä suorituskyvyllä voi olla pieni vaikutus myös kilpailutulokseen. Pelit venyvät helposti monituntisiksi, ja turnauksissa voi olla pelejä monena päivänä peräkkäin. Hyvä aerobinen kunto auttaa jaksamaan keskittymään ja palautumaan päivän rasituksista nopeammin! Huono kunto johtaa väsymiseen ja sitä kautta kognitiivisen suorituskyvyn laskuun sekä pahimmillaan turhautumiseen ja huonompaan kilpailutulokseen. Lisäksi reaktionopeutta ja silmä-käsi koordinaatiota kannattaa harjoittaa fyysisen harjoittelun yhteydessä. Reaktionopeuden parantaminen voi vaikuttaa positiivisesti pelaamiseen.

Neljänneksi fyysinen harjoittelu voi olla hyvää psyykkistä valmentautumista. Irtautuminen pelitilanteesta, itsetutkiskelu, keskittymisen kokoaminen, ajatusten ja tunteiden läpikäynti sekä valmistautuminen tuleviin peleihin ovat esimerkkejä siitä, mihin fyysistä harjoittelua voi käyttää.

Edellä mainitun tutkimuksen mukaan tällä hetkellä kilpapelaajien ainoa päämäärä fyysisen harjoittelun suhteen on vain yleisen terveyden edistäminen! Lisäksi yhdeksälläkymmenellä prosentilla huippupelaajista puuttuu ammattilaisen suunnittelemat ohjelmat. Mikäli muutkin fyysisen harjoittelun osa-alueet huomioitaisiin harjoittelussa, tulokset paranisivat kokonaisvaltaisesti. Samassa käytetyssä ajassa voitaisiin harjoittaa useampaa kokonaisuutta eikä vain yleisen terveyden kehittämistä. Fyysisen harjoittelun järkevällä suunnittelulla on paljon lisäarvoa pelaajalle, jota ei tällä hetkellä hyödynnetä. Huipputasolla pienimmätkin yksityiskohdat ratkaisevat, eikä kompromisseihin ole varaa.

Jatketaan keskustelua ja pohdintaa aiheesta koulutuksissa. Ilmoittaudu mukaan SEUL:in ja yhteistyötahojen koulutuksiin (http://seul.fi/pelaajille/valmentajakoulutus/) ja kehity ohjaajana/valmentajana seuraavalle tasolle.

Lähteet:

  1. Kari, T. & Karhulahti, V-M. (2016) Do E-athletes Move? A Study on Training and Physical Exercise in Elite Esports.  International Journal of Gaming and Computer-Mediated Simulations, 8 (4): 53-66.

  2. Adams, J. L. (2016). Female Fighters: Perceptions of Femininity in the Super Smash Bros. Community. Press Start, 3(1), 99-114.

  3. Chee, F. (2012). Online Games as a Medium of Cultural Communication: An Ethnographic Study of Socio-Technical Transformation. Doctoral Dissertation. Fraser University

  4. Zolides, A. (2015). Lipstick Bullets: Labour and Gender in Professional Gamer Self-Branding. Persona Studies, 1(2), 42-53


Kirjoittaja on liiton hanketyöntekijä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä.